Sammalleimu Candy Stripes näyttäisi viihtyvän etupihallamme niukassa maassa ja auringon paahteessa. Tässä kuvassa Candy Stripes on kuvan alareunassa kahtena mättäänä. Haluaisin jonkun maanpeitekasvin rhodopenkkiin alppiruusujen juurelle. Kahtena syksynä istutin muutaman taimen pikkutalviota, mutta se ei selvinnyt talvesta, vaan lumien sulettua paljastui mustana ja paleltuneena. Kerroin puutarhurille ongelmastani ja puutarhuri suositteli kokeilemaan polkuhaarikkoa. Kivikkokilkka leviää rönsyillä ja ainaki.

En ole enää varma siitä, olenko elossa, kuollut vai jotain siitä väliltä, vai olenko jopa helvetissä? Nyt yritän sitten tässä selitellä itselleni, että lievä burnout kaikesta duunista.

Tänään kuitenkin ehdin vihdoin vähän olohuonetta kohentamaan, kun nuori neiti suostui päiväunilleen hyvissä ajoin. Sain myös vihdoin sohvatyynyihin vaihdettua uudet päälliset. Ihan juuri sitä mitä olisin kaivannut ei varastosta löytynyt, mutta mennään näillä jos ei parempia tule vastaan. Pelastinpa muuten tuon vanhan vihreän Gantin tähtityynyn yhdestä kirppiskassista, jossa se oli lojunut viime syksystä saakka. Annoin sille vielä yhden mahdollisuuden, koska .

Tätä postausta on vaikea kirjoittaa ja tunnustan lykänneeni sitä tietoisesti. Tulin sanomaan kiitos ja näkemiin. Opettelen siis olemaan ja hengittämään ilman tätä. Tekeminen ei lopu, mutta jatkossa en raportoi siitä blogissa. Tämä on osaltani viimein postaus piipadoossa. Yli kuuden vuoden mittainen matka on tullut päätökseen ja on aika aloittaa jotain uuttaa. Piipadoon kirjoittaminen yhdessä Paulan kanssa on ollut valtavan hieno kokemus, joka jää elämään nyt omaa elämäänsä.